Villimehiläiset vaarassa kuolla sukupuuttoon

Kun puhumme biodiversiteetin suojelemisesta, emme voi lokeroida emmekä rankata: molemmat sekä ympäristö, että eläinlajit kulkevat käsikkäin, molemmat ovat taidokkaasti linkitetty ja olennainen yhdistelmä onkin, että ihmisellä on moraalinen velvollisuus suojella. Valitettavasti usein hyviä aikeitamme eivät seuraa tehokkaat teot. Tänään saimme lukea hälyttävän uutisen: lähes joka kymmenes Euroopan villimehiläisestä uhkaa kuolla sukupuuttoon.

IUCN:n ja STEP:in hälytys

Villimehiläisten suojelemisen kiireellisyys on tuotu julkiseen huomioon IUCN (International Union for the Conservation of Nature) tutkimuksessa (Red List of Bees) ja STEP (Status and Trends of European Pollinators) projektissa, joka oli ensimmäinen laatuaan arvioiden kaikkien Euroopan luonnonvaraisten mehiläisten lajeja, josta julkaistiin raportti viime kuussa. Euroopan komissio rahoitti molempia projekteja.

Raportissa esitetään yhteenveto havainnoista, jotka liittyvät 1,965 villimehiläislajiin Euroopassa; niiden tilaan, jakeluun, levinneisyyteen, populaatiokehitykseen ja uhkiin. Tulokset eivät ole rohkaisevia: 9.2% Euroopan villimehiläisistä uhkaa kuolla sukupuuttoon, kun taas 5.2% pidetään ”todennäköisesti uhattuna” lähitulevaisuudessa. Vielä suurempi isku oli, että tutkijat eivät pystyneet arvioimaan sukupuuton riskiä 56,6% lajeja asiantuntijoiden, tiedon ja rahoituksen puutteen vuoksi.

Mehiläiset, kimalaiset ja pölytys: riskitekijät ja mahdollisesti korjaavat toimet

Muita keskeisiä pölyttäjiä läntisten mehiläisten rinnalla – pääarkkitehteina Euroopan pölytyksessä – ovat Apidae perheen mehiläiset ja muutamat muut pölyttävät ampiaiset. Heidän herkkä toiminta auttaa säilyttämään tasapainon Euroopan biologisessa monimuotoisuudessa.

Mehiläiset tekevät pölytystä noin 70% maailman kasvilajeista ja tukee viljelykasvien osuutta 35% maailman talouden tuotantomääristä. Lisäksi 84% ihmisille kasvatettavista viljelmistä Euroopassa, kuten hedelmät, vihannekset ja pähkinät vaativat hyönteisten pölytystä parantaakseen tuotteiden laatua ja tuottavuutta. Elämänlaatu on niistä riippuvainen. Siitä syystä meidän pitää olla huolissaan monista uhista, joita nämä lajit kohtaavat. Kuten STEP ja IUCN osoittavat, suurin uhka villimehiläisille on maatalouskäytäntöjen seurauksena syntynyt elinympäristön häviäminen. Heidän raporttinsa kertoo, että laajamittainen elinympäristön häviäminen on yksi suurimmista mehiläisten kohtaamista uhista. Tämä johtuu enimmäkseen tehomaataloudesta ja muuttuneista viljelykäytännöistä, kuten keskittymällä säiliörehun tuotantoon ja laaja-alaiseen hyönteismyrkkyjen ja lannoitteiden käyttöön. Muita riskitekijöitä raportissa ovat ilmastonmuutos, kaupunkirakenteen leviäminen ja tulipalot.

Miten epäsuotuisaa tilannetta voitaisiin sitten korjata? Meidän pitää tehdä muutos nykypäivän maatalouskäytäntöihin ja tehdä kaikkemme huolehtiaksemme mehiläisistä. Meidän on myös parannettava niiden ihmisten työkaluja, jotka tutkivat näitä hienoja eläimiä. Meidän tulevaisuus riippuu niistä.