Do you already have a profile?

Choose your sign up

Please, tell us about you, so we could show you the way.

I am a cat / dog companion

If you buy Almo Nature products and/or support Capellino Foundation projects, this is your personal door.

I am a business partner

If you work for a shop, a vet clinic or represent other Almo Nature’s business partner, this is where we welcome you.

Don’t have an account yet?

Use your code to change the password

Enter the verification code from the email we’ve sent you and create new password.

Reset password

Enter the email address associated with your account, and we’ll email you a link to reset your password.

You did it!

Password successfully restored

Change temporary password

Password should contain at least 1 number (0-9), 1 special character ($, &, #, @, !, *), 1 uppercase (A-Z) & 1 lowercase (a-z) letters

Teoria, joka yhdistää ihmisen ja suden

Ihmisen ja koiran välisellä suhteella on pitkä yhteistyön, kiintymyksen ja tottumuksen historia. Uuden teorian myötä on kuitenkin noussut esille ajatus siitä, että tämä ikivanha kumppanuus on vaikuttanut myös ihmisen kehitykseen. Pennsylvanian osavaltion yliopiston eläkkeellä oleva professori ja antropologi Pat Shipman kertoo tästä uudessa kirjassaan The Invaders: How Humans and Their Dogs Drove Neanderthals to Extinction. Teoksessaan professori esittää, että homo sapiensien metsästysliittoutuma susien, tai pikemminkin susi-koirien, kanssa mahdollisti niiden selviytymisen. Niiden kilpailijat eli neandertalinihmiset se puolestaan johdatti sukupuuttoon.

Susien kanssa metsästäminen ja neadertalinihmisten väistämätön sukupuutto

Yleensä neandertalinihmisten sukupuutosta 35 tuhatta vuotta sitten syytetään ilmastonmuutosta. Professori Shipman ei ole kuitenkaan vakuuttunut tästä väitteestä, sillä nykyaikaiset luiden iänmääritysmetodit eivät tue tätä pitkään vallinnutta teoriaa. Tämä toi professorin uuden kysymyksen äärelle: miksi satoja tuhansia vuosia Euroopassa ja Aasiassa menestyksekkäästi eläneet neandertalinihmiset kuolivat sukupuuttoon, kun niiden sukulaistulokas, homo sapiens, selviytyi. Näin Shipman kertoi vastikään National Geographicin haastattelussa: “Meidän ja neandertalinihmisten lajit ovat läheistä sukua. Me molemmat teemme työkaluja, käytämme tulta ja olemme sosiaalisia sekä hyviä metsästäjiä. Miksi me selvisimme, mutta ne eivät? Vieläpä niin, että juuri ulkopuoliset selvisivät, vaikka neandertalinihmiset olivat eläneet alueella satoja tuhansia vuosia, ja tunsivat ympäristön ja sen eläimet sekä tiesivät, miten selviytyä.”

Shipmanin uuden teorian avain on ihmisten metsästysyhteistyö susien ja koirien kaltaisten eläinlajien kanssa. Hän ei ole kuitenkaan varma yhteistyöstä alkuperäisen canis-lajin kanssa: “Ei ole selvää, onko sopivaa kutsua näitä eläimiä susiksi vai koiriksi. Ne eivät ole nykyaikaisia koiria, eivätkä toisaalta nykyaikaisia susiakaan. Ne eivät ole myöskään muinaisia susia, vaan selvästikin omanlaisensa ryhmä.”

Kutsuttiin niitä susiksi, koiriksi tai täysin eri lajiksi, yhteistyö niiden kanssa auttoi modernia ihmistä kompensoimaan fyysisiä puutteitaan ja luomaan täydellisesti toimivan yhteistyön tämän nelijalkaisen kanssa. Saalistajan anatomiasta tehtyjen päätelmien mukaan ne pystyivät vainuamaan saaliinsa hajun perusteella. Niiden ruumiinrakenne sopi hyvin juoksemiseen. Ihmisillä, jotka eivät juosseet kovin nopeasti ja joilla oli kehno hajuaisti, oli puolestaan pitkän matkan kantavia aseita, kuten jousia ja nuolia, joilla he pystyivät tappamaan turvallisen matkan päästä. Professori Shipmanilla on selkeä näkemys siitä, kuinka ihmiset ja susi-koirat metsästivät liitossa: “Susi-koirat jäljittivät saaliin juoksemalla ne kiinni nopeasti ja pitämällä niitä paikoillaan, kunnes ne väsyivät. Tässä vaiheessa metsästäjät puuttuivat tilanteeseen ja tappoivat saaliin etäältä. Susi-koirien ei tarvinnut mennä tappamaan saalista omin hampain, joten ne välttyivät haavoittumisen ja kuoleman riskiltä varsinkin isojen eläinten, kuten mammuttien, kohdalla. Ihmisille se puolestaan tarkoitti eläinten huomattavasti nopeampaa löytämistä ja tehokkaampaa tappamista. He saivat enemmän ruokaa nopeammin ja pienemmällä riskillä.”

Ihmiset, sudet ja koirat: pitkä ja rauhallinen rinnakkaiselo, joka muuttaa perusteettomat kliseet

Shipmanin kiehtova teoria ei ole kaukana Almo Naturen tuottaman ja Gabriele Salvatoresin ohjaaman The Promise -lyhytelokuvan ideasta. Siinä tämä mystinen suden ja koiran kaltainen olento ei koe muinaisen ihmisen olevan uhka turvallisuudelle, vaan se antaa omat poikkeukselliset saalistamisen taitonsa ihmisen palvelukseen, jotta ihminen selviytyy ja menestyy. Tämä historiallinen yhteys on edelleen syy kunnioittaa tätä upeaa eläintä ja erityisesti turvata sen olemassaolo, sillä se on korvaamaton osa nykypäivän luonnon monimuotoisuuden perintöä.

Related posts

Choose the way to sign up

You are alredy subscribed

Welcome to the community!

Our first email is already on its way. Hope you'll like it.

One more thing

We'd be happy to know a bit more about you — to show you more relevant information. Please, answer a few simple questions:

What animal companion(s) do you have?

How old are your animal companions?

  • Dog
  • Cat

What area do you live in?

Ooh, you have a cat and a dog! God, we like you already :)

Thanks for joining! And say hi to your cat from us :)

Thanks for joining! And say hi to your dog from us :)

Hey, it's so cool to have you here with us :) Thanks for joining!

Please, if you have any kind of feedback about Almo Nature products for cats or dogs (or both!), or about the projects of Capellino Foundation, share it with us — we are always excited about talking to people who care. Hope to see you here again soon!

This website uses technical cookies to make browsing easier, analytics cookies to collect aggregate data, cookies aimed at guaranteeing the functionality of social media, and third-party cookies to offer additional services and features to users. If you want to know more or withdraw your consent to all or some of the cookies, please see the Cookie policy.

By clicking on the specific button, closing this banner, scrolling this webpage or continuing to browse in any other way, you agree to the use of cookies.