Susilta koirille: kesyyntymisen tarina

Eläinlääkärit, tiedemiehet ja erityisesti eläinrakkaat alati ihmettelevät ihmisen ja koiran välisen suhteen erityistä luonnetta. Lemmikki, joka on saanut nimen ’ihmisen paras ystävä’, kiitos vuosien onnistuneen rinnakkaiselon, ei ole aina ollut sellainen kuin nykyään sen tunnemme. Itse asiassa, kehitys on tapahtunut sudesta koiraksi. Tätä evoluution arvoituksellista prosessia nimitetään kesyyntymiseksi, ja se on tapahtunut tuhansia vuosia sitten: mutta kuinka se tapahtui?

Suden kesyyntyminen on vain ihmisen ansiota?

Näyttää vielä menevän pitkään ennen tiedämme tarkasti, kuinka susista tuli koiria ja ihmisen todellisia elämänkumppaneita. Gabriele Salvatoresin ohjaamassa ja Almo Naturen tuottamassa lyhytelokuvassa The Promise tieteellisen jälleenrakentamisen aukko on täytetty mielikuvituksella: vastalahjana jatkuvasta myöntyvyydestä lauman kohtaan ihminen on saanut elää rinnakkain joidenkin susien kanssa, jolloin susista on tullut sellaisia koiria kuin tänä päivänä tunnetaan.

Tähän saakka suurin osa tiedeyhteisön uskomuksista on perustunut tiedemies Francis Galtonin kehittämään teoriaan. Brittiläisen tutkijan mukaan ihminen kesytti suden: kesyttäminen alkoi, kun ihmisille juurtui tavaksi käyttää ja kasvattaa pentuja leireissään.

Sudelta koiralle: itsensä kehittämisen idea

Oikeastaan Galtonin teorian heikkoudet olivat koiran ja miehen välisen suhteen ymmärtämättömyydessä. Itse asiassa, muutos sudesta koiraksi ei vienyt ainoastaan tuhansia vuosia vaan olisi tarvinnut enemmänkin kuin pentujen kasvattamista ihmisten leireissä. Siksi nykyään puhutaan itsensä kehittämisen teoriasta: ensiksikin ihmiset alkoivat jättää asuinpaikkojensa ulkopuolelle ruhoja, jotka houkuttelivat petoeläimiä, kuten susia. Ne rohkeat, jotka eivät pelänneet lähestyä oletettavasti aloittivat vuosituhansien suhteen ihmisen kanssa. Kiitos ihmisten antaman ruoan ja erityisesti susien rohkeuden lähestyä sitä, susista kasvoi vahvoja, ja ne moninkertaistuivat ihmisasutusten lähistöllä sekä ottivat selkeän roolin paimenkoirina, vartijoina ja metsästyskavereina.

Tähän tietoon nojaa myös Skotlannissa sijaitseva Aberdeen yliopiston tutkijoiden tekemä luututkimus. Vertailemalla hajallaan museoissa ja yksityiskokoelmissa olevien koirien ja susien luulöytöjä on paljastunut todisteita kesyyntymisestä. Tutkimuksissa on esimerkiksi huomattu, että koirien selkänikamien kärkien madaltuminen on oletettavasti tulosta raskaiden taakkojen kantamisesta ja alaleuan poskihampaiden puuttuminen viittaa siihen, että susi-koirilla todennäköisesti käytettiin suitsia vetovaljaissa. Nämä uudet teoriat eivät ole ainoita: on jo puhuttu ihmisten vaikutuksesta metsästää susien kanssa. Se oli iso askel otettavaksi, mutta se myös varmisti erityisen kemian ihmisen ja pedon välillä.