Naoto Matsumura: Fukushiman eläinten suojelija

Eläinrakkaus voi ilmetä monella tapaa ‒ vapaaehtoisena tukena eläinten hyväksi ja tietysti adoptoimalla ‒ mitkä ovat molemmat hyvin tavallisia tapoja. Poikkeavaa kuitenkin on, kun rakkautta alkaa olla vaikea erottaa uhrautuvaisuudesta. Tämä voi herättää myös tiedotusvälineiden huomion. Näin kävi Naoto Matsumuralle, joka vuoden 2011 tsunamin ja Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen tuli tunnetuksi Fukushiman ’eläinten suojelijana’ maailman medioissa.

Ennen ja jälkeen Fukushiman: Naoto Matsumuran elämä

Naoto Matsumuran elämä jakautuu aikaan ennen ja jälkeen maaliskuun 2011 Fukushiman katastrofaalisten tapahtumien: Tōhokun maanjäristys ja sen jälkeinen tsunami aiheuttivat ydinvoimalassa neljä onnettomuutta, joiden seurauksena asukkaiden elinympäristö ja terveys joutuivat tarkkailun alle. Ensimmäinen väistämätön toimi oli alueen ihmisten evakuoiminen, mikä koski myös nyt viisikymmentäkolmevuotiasta entistä rakennusmiestä, Naotoa. Kymmenet tuhannet ihmiset jättivät kotinsa ja lemmikkinsä aikomuksenaan palata ennemmin tai myöhemmin, mutta näin ei käynyt. Tästä alkaa Naoto Matsumuran toinen elämä, sillä hän kieltäytyi lähtemästä ja jättämästä eläimiä yksin paikan lohduttomuuteen. Hän alkoi huolehtia eläinten ruoansaannista pitääkseen ne hengissä. Pian kuitenkin huoli terveysongelmista hillitsi Naotoa: ydinsäteilystä seuranneet vahingot näkynevät vasta vuosien kuluttua miehen kuoltua vanhuuteen.

Naoto Matsumura ja hänen eläimensä: taistelu ydinvoimaa vastaan

Naoto rakastaa eläimiä, joista huolehtii: hän varmistaa vapauden itsenäisille eläimille ja antaa enemmän huomiota niille, jotka elävät hänen kanssaan. Karjaa, sikoja, kanoja, koiria, kissoja ja strutsi ovat elämän keskipiste Naoto Matsumuralle, miehelle, joka ei kätke suuttumustaan maansa kokemista tapahtumista tuoreessa CNN:n haastattelussa: “Olen täynnä suuttumusta. Sen vuoksi olen vielä täällä. Kieltäydyn lähtemästä ja jättämästä tätä vihaa ja tuskaa. Itken joka kerta, kun katson synnyinkaupunkiani. Hallitus ja Tokion asukkaat eivät tiedä, millaista täällä on. Meidän täytyy puhdistaa alue saasteesta tai tämä kaupunki kuolee. Pysyn täällä ja varmistan, että tämä tapahtuu, koska haluan elää täällä loppuelämäni.”