Ihmisten ja kissojen välinen kommunikaatio – salaisuus löytyy silmistä

Yleinen sanonta ”silmät kertovat paljon” koskee yleensä ihmisten käytöstä, mutta se näyttää pitävän paikkaansa myös rakkaiden kissaystäviemme kohdalla. Vastustaen vahvasti yleistä näkemystä, jonka mukaan kissat ovat pitkälti itsenäisiä ja varautuneita olentoja, eräässä uudessa tutkimuksessa on selvinnyt, että aivan kuten lapset ja koirat jotka katsovat vanhempiaan ja omistajiaan varmistakseen että kaikki on hyvin uudessa ja oudossa tilanteessa, myös kissat ottavat käyttäytymisvihjeitä ihmisvanhemmiltaan. Tätä kykyä analysoida ja reagoida luotettavan ihmisen tunneilmauksiin, kuten kasvojen ilmeisiin ja äänenpainoon kutsutaan ”sosiaaliseksi viittaukseksi”.

Vaikka useat tutkimukset ovat osoittaneet että sosiaalista viittausta esiintyy pienten lasten ja koirien käytöksessä, tätä osaa kissan psyykestä ei ole juuri aikaisemmin tutkittu. Nämä asiat mielessään Milanon Yliopiston tutkijat ryhtyivät selvittämään olisiko myös kissoilla tämä varsin inhimillinen kyky. He värväsivät tutkimukseen 24 kissaa ja heidän omistajansa.

Koetilanne

Jokainen kissa kävi ihmiskumppaninsa kanssa huoneeseen, jossa heitä odotti mahdollisesti pelottava esine jollaista kissa ei ollut aikaisemmin nähnyt. Tässä tapauksessa esine oli pöytätuuletin, johon oli kiinnitetty vihreitä muovisuikaleita. Huoneen toisessa päässä oli verho, jonka taakse oli piilotettu videokamera. Kissat eivät päässeet verhon läpi, vaikka näkivätkin sinne. Huoneessa ei myöskään ollut verhon lisäksi muuta uloskäyntiä.

Vaiheet

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kissanomistajia pyydettiin säilyttämään neutraali vaikutelma, jonka tarkoituksena oli aktivoida kissan luontaista halua tutkia huonetta. Tutkimuksen toisessa vaiheessa tutkijat jakoivat tutkimuskohteensa kahteen ryhmään. Ensimmäistä ryhmää neuvottiin käyttäytymään positiivisesti tuuletinta kohtaan käyttäen iloista äänenpainoa ja rauhallisia ilmeitä. Toista ryhmää pyydettiin reagoimaan tuulettimeen negatiivisesti osoittamalla kärsimättömiä ja levottomia merkkejä äänenpainossaan ja ilmeissään.

Tulokset

Tutkimuksen ensimmäisessä, ”neutraalissa” vaiheessa tutkijat havaitsivat, että yli kolme neljäosaa (79%) kissoista katsoivat vuorotellen kohti tuuletinta ja kohti omistajaansa. Tämä ainakin näyttäisi tukevan teoriaa sosiaalisesta viittauksesta kissoissa, eli että kissat etsivät omistajastaan merkkejä tilanteen turvallisuudesta. (Tämä luku vastasi hyvin tarkasti koirilla teetetyn samankaltaisen kokeen tuloksia).

Kaikista merkittävin oli negatiivisen ryhmän kissojen reaktio. Omistajiensa epämukavien merkkien vaikutuksen alaisena useimmat kissoista jakoivat huomionsa tuulettimen ja verhon välillä, osoittaen ärtymystä ja halua poistua huoneesta. Tämä osoitti selkeästi, että kissojen käytös muuttui omistajilta saatujen tunneilmausten perusteella.

Tohtori Isabella Merola, yksi tutkimusta tehneistä eläinlääkäreistä, kommentoi dramaattisia tuloksia näin: ”Vaikkakin vaaditaan lisää tutkimusta siitä, kuinka kissat suhtautuvat ääneemme, asentoihimme ja ilmeisiimme, on selvää että ne reagoivat ihmisten tunteisiin enemmän kuin oletamme.”